|
|
| Nimi: Tiff |
07.06.2011 09:46 |
- Hei, anteeksi, etten ole käynyt pitkään aikaan, sanoin heti ensimmäiseksi, kun Angela avasi oven. - Joo, ei se mitään, Angela vastasi hymyillen. - Minulla on idea, sanoin salaperäisellä äänellä. - No? Kerro jo! Angela sanoi hyvin iloisella äänellä ja pomppi ylös alas. - Jos sinulle sopii, niin tänään voisimme käydä ostamassa sen hamsterin sinulle, sanoin hymyillen ja samassa Angela huudahti onnellisena ja ryntäsi halamaan minua. - Joo, joo, joo, joo! kao vinkui. - Mennäään jo! Angela sanoi innoissaan ja veti minua hihasta kohti ovea. - Rauhoitu, Angela, kärsivällisyyttä! sanoin naurahtaen ja kannoin Angelan sohvalle istumaan. - Syödään ensin ja sitten mennään, kerroin melko hiljaisella ja rauhoittavalla äänellä. - Eikä, kun mennään heti! Angela vinkui ja potki jaloillaan sohvapöydän reunaa. - No, onko sinulla nälkä? kysyin. - Ei, Angela vastasi ja hypähti alas sohvalta. - No, jos me sitten haemme sen hamsterin ja syömme vasta sen jälkeen, totesin ja hymyilin rakkaalle kaolleni. - Jee! Angela huudahti. Kao meni niin kovaa vauhtia, kuin vain jaloistaan pääsi ja olikin todella hengästynyt ja väsynyt saapuessaan eläinkauppaan. - Odota tässä niin minä käyn pyytämässä myyjän. Kassalla oli kaksi myyjää, joten sain heti toisen heistä. - Mitäs te tulitte etsimään? myyjä kysyi ja hymyili hieman teennäisesti. - Olemme varanneet hamsterin täältä, ottaisimme sen nyt mukaamme ja maksaisimme, kerroin. Menimme jyrsijät-osastolle ja Angela osoitti pientä vaaleanruskeaa hamsteria. - Tuo se on, kao tokaisi. - Selvä, minä haen sen toiselta puolelta, jonne te ette saa tulla, myyjä kertoi ja häipyi jonnekin. Odotimme kassalla ja pian myyjä tulikin pienen laatikon kanssa kassalle. - 25 Berry Money:a, kiitos, myyjä pyysi ja annoin tälle 30 Berry Money:n setelin. Myyjä antoi vaihtorahat, minä kiitin ja huikkasin myyjälle hyvästiksi. Angela yritti koko matkan kurkkia ja avata laatikkoa, mutta pidin sen niin ylhäällä, ettei Angela ylettänyt. - Anna minä katson! Angela vinkui ja yritti saada otteen laatikosta. - Ehei, vasta huoneessa, kuten sanoin, Angela pieni, vastasin hymyillen. Huoneessa avasimme laatikon ja minä nostin hamsterin Angelan syliin. - Voi kuinka söpö se on! sanoimme yhteen ääneen ja purskahdimme nauruun. Angela antoi hamsterin nimeksi Kasperi, joka sopi jyrsijän ulkonäköön mainiosti. Sitten söimme ruuan ja otimme pakastimesta hieman jäätelöäkin uuden asukkaan kunniaksi.
- Käydäänkö ostamassa Kasperille häkki ja muita tarvikkeita, nyt kun meillä on aikaa? kysyin, kun lepäsimme vierekkäin sohvalla ruuan jälkeen. - Joo, lähdetään heti, Angela vastasi ja pomppasi ylös. Menimme taas yhtä ripeää vauhtia samaan eläinkauppaa ja ostimme vaikka mitä. Häkin, ruokaa, leluja, juomapullon, juoksupyörän ja tikapuut. Angelan huoneessa asensimme yhdessä kaiken paikoilleen ja veimme valmiin häkin Kasperin omaan paikkaan, joka oli tietysti Angelan makuuhuoneessa. - Nyt minulla on oma hamsteri! Angela hihkaisi ja halasi minua jälleen. - Niin, nyt sinun ei tarvitse olla yksin, kun minä en ole täällä, tokaisin ja istahdin nojatuoliin. - Sopisiko, jos jäisinkin yöksi? kysyin hetken päästä ja katsoin Angelaa. - Tietysti, se olisi mainiota! Angela vastasi iloisena. Illan vietimme juhlien. Söimme herkkuja, joita Angelan kaapista oli löytynyt, pelasimme pelejä ja nauroimme yhdessä hauskoille jutuille.
Kun menimme nukkumaan, olimme niin väsyneitä, ettei kumpikaan kerennyt sanoa hyvää yötä, vaan nukahti hetkessä saatuan pään tyynylle. |
|
| Nimi: Sarkku |
05.06.2011 12:03 |
Naurahdan hennosti kun Lime kertoo vitsejään."Olet oppinut paljon vitsejä!", sanon ja katson Limen punoittavia kasvoja,ihaillen. Otan Limen syliini ja haukottelen."Tänään on pitkä päivä edessä!", Sanon ja huokaan. "No onko se hyvä asia?",Lime kysyy ja pomppii pitkin lattiaa." No en oikein tiedä", Sanon ja katson ulos ikkunasta."Niin edessä on pitkä päivä", Sanon ja katson Limen potkulautaa."Lime milloin mennään potkulautailemaan?" Kysyn ja katsahdan Limeen. "No vaikka nyt heti!"Lime sanoo ja huudahtaa kun näkee hämähäkin. "Sukuvika..." Mutisen ja löntystän tappamaan hämähäkin."Niin kai sukuvika se onkin!"Lime sanoo urhoollisena mutta juoksee pois kun huomaa minun ilmeeni."Niin juokse vain,mutta saan sinut kyllä kiinni jos haluan!"
Sanon ja menen vetämään hämähäkin vessanpöntöstä alas."Huoh sinun kanssasi!"
Sanon ja katson,kun Lime sottaa meikeillni tuolia."Olet kyllä ihuna en minä sitä tarkoita,mutta sinunkin täytyy tehdä jotain täällä!"Huudan kun Lime meikkaa itseään."Anteeksi minä vain..."Lime sopertaa ja heittää meikit lattialle."Niin kai sinun on pakko,olla pahoillasi!"Huudan kun Lime juoksee kauemmas."Niin kai sinun on pakko olla ihan niin pahoillasi!"Lime sanoo ja heiluttaa käsiään kovasti. "Odota nyt vähän vauhti mimmi!" HUudan kun Lime juoksee ympäri huonetta."Minua nukuttaa!"Lime huutaa minulle ja juoksee sänkyynsä.Tulen ulos vessasta ja nauran kun lime kuorsaa vaikka ei nukukkaan.
"Minun pitää mennä kauppaan."Sanon ja katson Limen reaktiota hymyllä suin.
Lime nukkuu sikeästi ja lähden kauppaan.Kaupassa ostan muutaman banaanin ja vähän ruokaa.Palaan kotiin ja huomaan,että seinillä on kaikenlaisia teippejä ja serpenttiinejä."Hyvää syntymäpäivää!"Huutavat kaverini ja Lime kuorossa.
"Mutta..."Soperran ja juoksen Akselin syliin."Miten ihanaa!"Sanon ja vietämme syntymäpäiviäni naureskellen.
Hihi kiva tarina ;) |
|
| Nimi: CIndy |
04.06.2011 14:14 |
| moi lily mitä kuulu hyvää kuulu mitä syödään banaaneja selvä mennään ostamaan banskuja ostimme banskuja ja menimme syömään oli kiva päivä lily huudahti illallla meninn nukkumaan apua herätys tänään on koulu aamu koulussa meni hyvin sitten menin ruokkimaan lilyn kaksi päivää putkessa |
|
| Nimi: Leni |
03.06.2011 22:12 |
- No, hei hei sitten! äiti huikkasi juuri ennen lähtöäni.
- Heippa, vastasin ja pamautin oven kiinni.
Minua pelotti hieman. En oikeastaan edes tiennyt, mikä on kao, mutta nytpä minä sen näen. Kävelin melko ripeää vauhtia hoitolalle, joka häämötti jo tien päässä.
Pihassa ihastelin rakennuksen kauneutta ja päätin käväistä takapihalla. Siellä oli uima-allas! Voisikohan kaoni käydä uimassa siinä? Tai uiko siinä yleensä kukaan? ajattelin.
Menin sisälle hoitolaan. Näin lapun tai taulukon, jossa oli jokaisen kaon nimi ja huoneen numero. Silmäni etsivät nimeä Peary. Se oli alimpana. Laitoin huoneen numeron muistiin ja lähdin kulkemaan ripeää vauhtia tuota pitkän pitkää käytävää.
Pian löysin numeron ja koputin oveen.
Pieni suloinen kao avasi oven ja katsoi minuun söpöillä silmillään.
- Kuka? tämä kysyi ensimmäisenä.
- Ai minä? Olen Leni, vastasin ja hymyilin Pearylle.
- Mitä sinä täällä teet? Mikä on asiasi? Peary kysyi hieman inhottavalla äänellä.
- Olen hoitajasi, siis jos sinä olet Peary, kerroin.
- Ahaa! Nyt minulla välähti! Sinua minä olenkin odottanut! Peary vinkaisi ja tuli halaamaan minua. Minä hymyilin suunpielet korvissa ja rutistin ainakin yhtä kovaa takaisin. - Tervetuloa matalaan majaani! Peary hihkaisi ja näytti minulle huonettaan. - Tämä on söpö sininen huone, pidät kenties sinisestä? veikkasin. Peary nyökkäsi minulle ja sanoi sitten: - Haluatko juotavaa? Sinulla on varmasti jano pitkän matkan jälkeen. - No ei minulla niin pitkä matka ollut, mutta kyllä lasi vettä maistuisi, huokaisin ja istahdin sohvalle. - Vettä? Minulta löytyy kyllä mehu- ja pirtelö kone, Peary sanoi. - Ai. No sitten voisin ottaa mansikkamehua, vastasin hymyillen. Peary kipitti pienillä jaloillaan keittiöön. Hetken aikaa kuului kolinaa, sitten surrausta ja lopuksi lirinää. - Tässä! Peary hihkaisi ja antoi minulle keltaisella pillillä varustetun lasin minulle. - Maukasta! Raikasta! Ihanaa! huudahdin juotuani ensi kulaukset. - Kiva, että maistuu, Peary hymyili. Juttelimme hetken aikaa tutustuen entistä paremmin toisiimme.
- Mitäs sinä tykkää tehdä? kysyin ja vilkaisin huoneen nurkassa lojuvaa laatikkoa. Siellä näkyi palloja, mailoja ja muita pelivälineitä. - Tykkään urheilusta! Ja kaikesta, missä voi liikkua! Peary kertoi iloisena. - Sepä mukava, minäkin pidän urheilusta ja luonnosta, vastasin. - Joo, luontoretket on kivoja, Peary myönsi. - Muuten, haluatko nähdä akvaarioni? kao kysyi vähän ajan päästä. - Okei, vastasin. Akvaario oli olohuoneen sivupöydällä. - Tuossa on Lissu, tuossa Eko ja tuossa Pipe, Peary luetteli ja näytti samalla tiettyä kalaa. Ne olivat pieniä kultakaloja, söpöjä sellaisia. - Ovatpa ne söpöjä! huokaisin ja tarkastelin kaloja. - Niitä pitää ruokkia ja hoitaa, Peary kertoi ja näytti minulle kalanruoka pussia. - En tiennytkään, sanoin, vaikka oikeasti tiesin. Pelasimme korttia. Peary opetti minulle uusia korttipelejä, kuten pasianssin. Tai no kyllä minä sitä osasin pelata, mutta annoin kao opettaa sen minulle uudelleen - hieman eri säännöillä.. Kun kyllästyimme kortin peluuseen, Peary ehdotti: - Mennään ostoskeskukseen! Katsahdin kelloa ja huomasin sen olevan paljon. - Voi Peary, minun täytyy lähteä! Palaan huomenna kahdentoista jälkeen tänne, niin sitten voimme mennä ostoksille, lupasin ja halasin Pearya. - Okei, tule sitten, Peary sanoi ja vilkutti minulle. Vilkutin takaisin ja laitoin oven perässäni kiinni. Kotiin saavuttuani äiti kysyi: - Missäs sinä nyt oikein olit, kun et kertonut minulle? - Yhdessä vaan, vastasin hiljaa ja hymyilin äidille. |
|
| Nimi: Tiff |
02.06.2011 20:23 |
Painoin vahingossa tota "Kirjota vieraskirjaan", jäi kesken.. :D
- Tietysti, Angela tiuskaisi ja lähti kohti osastoa, jonka kyltissä luki "Rekvisiitat". Menin perässä. Tuhlasimme aika paljon. Ostimme serpentiiniä, ilmapalloja ja juhlatorveja.
- Nyt olemme tuhlanneet aivan liikaa, naurahdin, kun lähdimme herkkukeskukseen kassit kädessä.
Herkkukeskuksessa menimme neljänteen kerrokseen, jossa kauppa oli.
Taas kauheasti tavaraa! ajattelin kun kiertelimme kohti karkki- ja leivonnaisosastoa. Angela oli innoissaan: - Otetaan näitä ja näitä ja näitä ja näit... - Hei hei, jotain rajaa. Ensinnäkin me ratkeamme ja meille tulee paha olo, jos ostamme niin paljon. Siinä tuhlautuu myös liikaa rahaa, varoitin vihaisena. Valitsimme joitain makuja ja herkkuja. Sitten lähdimme. Hoitolalla huomasin kauhukseni, että rahapussini oli jäänyt jonnekin.
- No haetaan se joskus, Angela sanoi kyllästyneenä ja lähti raahautumaan portaita kohti. - No, vaikka, mutta sitten sinä et saa hamsteriasi, sanoin tiukkana takaisin ja katsoin Angelaa vaativasti. - Kyllä! Sinä lupasit sen minulle! Angela tiuskaisi ja alkoi parkua.
- Mutta minun rahani ovat juuri siinä pussissa! karjuin takaisin. - Sinun, Angela, täytyy nyt ymmärtää asian vakavuus! jatkoin vihaisena. Angela itki vain, eikä vastannut. - Sinä kyllä osaat parkua ja olla vihainen, tokaisin entistä vihaisempana ja lähdin portaisiin. Menin Angelan huoneeseen, lastasin ruoat jääkaappiin ja tyhjensin myös koristeet yhteen Angelan tyhjään laatikkoon. Sitten lähdin takaisin alas.
Siellä Angelaa ei näkynyt missään. - Angela? kysyin huolestuneena. - Tule esiin, mennään ostamaan se hamsteri, lupauduin. Ei ääntäkään. - Angela, älä tee tätä minulle, tule kiltti takaisin, pyysin kädet ristissä. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Ei olisi pitänyt mennä viemään tavaroita! Nyt en tiedä missä kaoseni on! Nyyhkytin hiljaa pää polviin painuksissa. Aula oli hiljainen. Ylläpitäjätkin olivat jossain.
Ryhdistäydyin ja lähdin ylös Angelan huoneeseen. Elin siinä toivossa, että kaoni olisi huoneessaan.
Mutta turha toivo. Huone oli tyhjä, missään ei näkynyt liikettä tai kuulunut ääntä. - Taidan pitää juhlat yksin.. Ei, ei, ei! Angela tahtoo varmasti katsoa leffaa kanssani, koristella huoneensa ja syödä itse valitsemiaan herkkuja. En minä voi yksin alkaa juhlia, ilman pientä kaoani.
Samassa ovelta kuului hiljainen koputus. Avasin oven ja näin pienen kaoni ovella. - Angela! huudahdin. - Missä sinä olet ollut?! jatkoin ja rutistin kaoani. Tämä katsoi minua anteeksipyytävästi ja ojensi minulle jotain.. Se oli pieni valkoinen rahakukkaroni! - Voi Angela, mistä sinä täm.. Voi ei! parkaisin ja nostin kaon syliini.
Me molemmat kerroimme juttumme ja sitten aloitimme juhlat. Katsoimme ilta myöhään televisiota ja leffoja. Samalla söimme herkkuja ja kerroimme vitsejä ja hauskoja juttuja.
Kävimme nukkumaan vasta puolen yön jälkeen.
- Tiff? Angela kysyi unisena, juuri kun olin nukahtamassa.
- No? kysyin takaisin.
- Minulla on huono olo, Angela sanoi hiljaa.
Menin Angelan sängyn luokse. Juttelimme hetken. Aloitin kertomaan satua, jonka osasin ulkoa. Käskin Angelan ottaa hörpyn vettä lasista, jonka olin tuonut äsken keittiöstä. Sitten käskin sulkea silmät. Jatkoin tarinaa ja Angela nukahti pian.
Valvoin hetken ja mietin päivän tapahtumia. Sitten minäkin nukahdin... |
Vastaus:
Saat 10 BM :) |
|
| Nimi: Tiff |
02.06.2011 19:48 |
Jatkoa edelliselle..
Nyt tunsin tavaratalon, sillä olimmehan käyneet siellä jos kerran. - Mennään ruokakauppaan ja sitten bilekauppaan, ilmoitin. - Ai, olisimmehan me voineet mennä herkkukeskukseen ostamaan ruoat, siellä on suurempi valikoima ja herkullisempia vaihtoehtoja nimensä mukaan, Angela sanoi ihmeissään. - No voimmehan me mennä sinne sitten ostamaan ruoat, käydään nyt ostamaan koristeet tuolta KaoHileesta, vastasin. - Okei, Angela tokaisi takaisin ja niin me menimme 2.kerrokseen kohti KaoHilettä.
- Täälläpä on paljon kaikkea, hihkaisin kun menimme sisälle kauppaan. - Tietysti, Angela tiuskaisi j |
Vastaus:
Jatkuu vissiin vielä? :D |
|
| Nimi: Tiff |
02.06.2011 13:12 |
Kävelin iloisena kohti Little Berryä. Kesä oli alkanut vaikkei loma ihan vielä. Tänään oli vapaapäivä, helatorstai, joten pääsin tulemaan jo varhain aamulla.
- Moi, huikkasin, kun näin Angelan olevan hoitolan aulassa. - Mitäs sinä täällä? kysyin sitten. - Tulin sinua vastaan, koska tiesin sinun tulevan. Nythän on vapaapäivä! Angela hihkaisi. - Ai, en tiennyt että täälläkin on tänään vapaapäivä, vastasin iloisena. Menimme Angelan huoneeseen. - Oletko sinä siivonnut, kun täällä on näin siistiä, ihmettelin, kun astuin sisälle. - Ei kun Little Berryn siivooja tämän on siivonnut, enhän minä osaa enkä halua siivota, Angela kertoi päättäväisesti. - Jaahas, no mitä me teemme? kysyin. - Pidetään juhlat! Angela innostui. - Minkä johdosta? naurahdin. - Vapaapäivän kunniaksi! Angela vastasi innoissaan. - Mikäs siinä, vastasin ja hymyilin söpölle kaolleni. - Jee! tämä huudahti. - Käydään kaupassa ostamassa herkkuja ja koristeita.
Riensimme kovaa vauhtia kohti tavaratalo, joka oli hoitolan naapurissa, olihan se Little Berryn tavaratalo.
Jatkuu myöhemmin.. :) |
Vastaus:
Saat rahat sitten. |
|
| Nimi: Tiff |
31.05.2011 16:58 |
- Hei taas, söpöläinen! huikkasin Angelalle, kun tämä oli avannut oven. - Sinä? Sinä?! Sinä! Angela kiljaisi iloisena. - Luulin, ettet tule enää tällä viikolla! tämä jatkoi. - Ehei, en minä sinua koko viikoksi jättäisi, tai sitten ilmottaisin varmasti ja keksisin sinulle kaikkea kivaa, mitä voit silloin tehdä.
- Oi. Selvä, hyvä niin, Angela sanoi ja hymyili minulle.
- Haluatko nyt sinne hiekkarannalle? Voin viedä sinut, jos tahdot. Niinhän minä sinulle taisin luvata, kysyin hetken hiljaisuuden jälkeen. - Jooo! Ja muistathan luvanneesi viedä minut myös tavarataloon? Angela kysyi epäröivästi. - Kyllä minä sen sinulle lupasin, mutta... mutta katsos, minulla ei riitä rahat ostoksiin, jos sinä halusit sen hamsterin.. sanoin hiljaa ja tuijotin lattiaa. - No ei meidän tarvitse mitään ostaa, käydään vain katsomassa! Angela vastasi yhtä iloisena, kuin äskenkin, vaikka luulin tämän tulevan surulliseksi vastauksestani. - Tietysti me voimme katsella, ei siinä mitään, kunhan ei osteta. Sitten saat sen hamsterin, ilmoitin. Angela nyökkäsi ja lähti sitten hakemaan uimakamoja. - Aiotko sinä uida? kysyin epäröiden. Angela nyökkäsi ja tunki uimapuvun, pyyhkeen ja uimarenkaan pieneen vaaleanpunaiseen kassiin. - Vesi on sitten tosi kylmää, huomautin, kun saavuimme rannalle.
- Ei kaomaailman vesi ole ikinä kylmää, se on aina lämmintä! Angela sanoi ja juoksi nopeaa tahtia veteen. - Ooooo! Tämä on todella kk-kylmää sittenkin! Angela sanoi ja kalisteli hampaita.
- Mitä minä sanoin? kysyin Angelalta ja hain kaoparan rantavedestä. - M-mutta yleensä se on lämmintä! Angela sanoi. Voi Angela parkaa! Se tärisi kylmästä ja pikkuruiset hampaannysät kalisivat nopeaan tahtiin suussa. - Mennään kotiin, minulla on tooodella kylmä! Angela parkaisi ja lähti juoksemaan kohti hoitolaa. - Angela! Tule takaisin! huusin, mutta Angela talsi kovaa vauhtia eteenpäin.
Nappasin tavarat ja kiiruhdin perään.
Sain Angelan kiinni hoitolan pihamaalla ja otin pienen kaon syliini. - Vieläkö paleltaa? kysyin. - Ei niin paljon, mutta mennään heti sisälle, vaihdetaan vaatteet ja lähdetään tavarataloon! Angela sanoi, hyppäsi sylistäni ja kipitti sisälle hoitolan ovesta.
Huoneessaan Angela vaihtoi uimapuvun pois ja niin me jatkoimme matkaa kohti tavarataloa.
- Voi kuinka suuri tämä on! huudahdin, kun menimme sisälle tavarataloon. Sanoin sen niin kovaan ääneen, että koko tavaratalon 1. kerros hiljeni ja katsahti minuun päin. - Anteeksi kaikille, tämä on vain niin hieno paikka, sanoin ja hymyilin. Kuljimme väljiä käytäviä pitkin ja kuten arvasin, Angela pysähtyi lelukaupan kohdalla. - Sinnekö sinä haluat? kysyin kyllästyneenä. - En, Angela ilmoitti ja jatkoi matkaa. Minua hymyilytti kovasti. Oli aikamoinen ihme, ettei noin nuori kao tahtonut lelukauppaan! Askartelukaupan kohdalla Angela pysähtyi taas ja sanoi: - Minä haluan tuonne! - Okei, mennään sinne, minä vastasin. Angela näytti nauttivan pääsystä askartelukauppaan. - Missä kynät ovat? tämä kysyi. - Etkö sinä tiedä itse? kysyin ja katselin ympärilleni. - Enhän minä ole koskaan käynyt missään muussa, kuin lelukaupassa! Angela huudahti. - Aijaa, luulin, että tunnet tämän kaupan kuin omat taskusi, vastasin hämmentyneenä. - No ihan sama, etsitään nyt ne kynät, huomaa, värikynät, Angela sanoi kyllästyneellä äänensävyllä ja hävisi jonkun hyllykön taakse. - Angela, tule tänne! huudahdin. Kao ilmestyi hyllyin takaa ja kysyi: - Niin mitä? - Pysytellään yhdessä, niin ei kadoteta toisiamme, tokaisin vastaukseksi. Samassa näin kyltin "Värikynät" ja ilmoitin Angelalle: - Tuolla ne ovat! Ota kädestäni kiinni, niin minä näytän sinulle, missä ne ovat, sanoin ja tarjosin kättä Angelalle. Tämä tarttui siihen ja minä johdatin kaoseni värikynien luokse. Pikku kao ihasteli kyniä hetken ja sanoi sitten: - En minä voi olla ostamatta näitä! Angelan katse oli kiinnittynyt yhteen violettiin sulkakynään, joka oli myös minun mielestäni kaunis. - Voi Angela, se on todella kaunis, mutta.. liian kallis.. sanoin surullisena. - No voihan nenä, paljon se maksaa? Angela kysyi harmistuneena. - 15 Berry Money:a.. vastasin hiljaa ja katsoin ihaillen samanlaista, mutta vihreää kynää. - No, mennään sitten, Angela sanoi hyvin hiljaisena ja surullisena. - Niin meidän on tehtävä, vastasin. Kävelimme, oikeastaan löntystelimme kohti pääsisäänkäynnin ovea. Ei auttanut mikään, rahaa ei vain ollut. Saavuimme Angelan huoneeseen ja söimme makaroonilaatikkoa, jota Angela oli tehnyt.
- Tämä on hyvää! sanoin suu täynnä makaroonin murusia. - Kiitos, Angela sanoi hiljaa ja tökki makarooneja. - Vieläkö sinä sitä kynää murehdit? kysyin. - Noo en, Angela sanoi. Söimme loppuun ja menimme olohuoneeseen istuskelemaan. - Anteeksi Angela, etten ostanut sitä kynää, mutta sinun täytyy ymmärtää pari asiaa. Yksi, minulla ei ole oikeasti rahaa, kuin siihen hamsteriin. Kaksi, aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa, sanoin Angelalle ja silitin tämän selkää. - Okei, Angela sanoi ja hymyili hieman.
- Minun täytyy nyt mennä, nähdään huomenna, sanoin ja lähdin. |
Vastaus:
Kiva ostosreissu :) Tästä saat 9 BM.
- Tohveli - |
|
| Nimi: Sarkku |
30.05.2011 17:01 |
...Jatkoa...
Kävelin pitkin katua ja hoin mielessäni Hopitie 23,Hopitie 23."Oletko jo ajatellut tulevaisuuttasi?"LIme kysyi vieressäni."En toivon,että tämä on se",
Sanon heikolla äänellä."Niin kai sitten"Lime sanoi ja pomppi muutaman askeleen."Niin juuri sitä minä tarkoitan"Lime sanoi ja heilutti isoa kassiaan."Onko aivan pakko olla siinä pilkkaamassa?"Kysyin ja otin LImen laukun käteeni."Niin kai"Lime sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut."Juu niin sinä olet joskus liiankin oikeassa"Sanon merkitsevästi."No,mutta kui minulla on hauskaa näin"Lime sanoi ja kurkotti kaulaansa."Olisiko sinun mielestäsi hyvä idea käydä ostamassa jäätelöt?"Lime kysyi ja lipoi huuliaan.
"No ei nyt ihan parhain"Sanoin ja katsoin Limeä."Olet mahasi kohdalta vähän venynyt,joten on parasta olla syömättä herkkuja hetkeen"Sanoin ja silmäilin katumerkkejä."Kävin täällä lapsena"Sanoin ja katsoin samalla Limeä."Älä pliis mokaa tätä"Sanoin ja katsoin taivasta ihan kuin se olisi ollut kiinnostava."Okei olemme perillä",Sanon ja katson pientä tammista ovea.
"Tämä se on"Sanon innoissani.Pim pom,pim pom.Soitin ovikelloa."Mä avaan"Kuului Akselin ääni."Ai sä tulit"Akseli sanoi ja hieroi niskaansa.
"Miksen olis tullu?"Sanoin ja otin Limen syliini."No koska oon iha mäntti joka sanoo "Muru" puhelun lopussa"Akseli sanoi ja katsoi minua pitkään.
"Se oli minusta tosi söpöä"Sanoin ja astuin pieneen eteiseen.Tauluja siellä oli paljon.Kukkia jonkun verran.Siisti koti se kyllä oli."Oliko se sinusta söpöä?"Akseli kysyi hämmentyneenä."Juu oli se minusta ja tytöt tykkää siitä
no ainakin minä"Sanoin ja punastuin hieman."No ollaan tunnettu ainakin yhdeksän vuotta"Akseli sanoi ja otti Limen sylistäni."Voin viedä Limen tänne"Akseli sanoi ja laski Limen koriin joka oli pinkki ja siinä oli pinkkejä pehmoleluja."Hei mä haluun viltin joka on vihree"Lime sanoi vaativasti."Osaako ne puhuakkin?"Akseli kysyi hämmästyneenä ja otti samalla vihreää vilttiä."Niin osaamme"Lime sanoi ja nauroi."No mennääks mun huoneeseen?"Akseli kysyi ja tutkaili minua."Juu mennään vaan"Sanoin ja vilkutin Limelle kun kiipesimme portaat ylös ja tulimme Akselin huoneen ovelle."No se on outo mutta tärkeintä siisti"Akseli sanoi ja avasi oven minulle."Tässä tämä nyt on"Akseli sanoi ja istahti sängyllensä."No onhan tämä upea"Sanoin ja tutkailin huonetta ja istuin Akselin viereen.Huoneessa oli pieni telkkari ja kukkia.Sekä huoneessa oli paari sänky ja alla normaali sänky.Pieni tietokone pöytä ja julisteita urheilijoista."Noniin poikamiehen kämppä"Akseli sanoi ja katsoi minua."Noniin onhan tämä pojan kämppä"Sanoin ja katsoin akselin syvän ruskeita silmiä.Akseli oli aika pitkä hänellä oli trendikäs t-paita sekä farkku shortsit.Akselilla oli tummat hiukset ja hieman kikkuralla(Luonnon kiharat)."Katsos arvaat kai miksi sanoin muru"
Akseli sanoi ja katsoi minua."Niin arvasin"Sanoin ja sydämmeni pamppaili.
"No mitä itse olet mieltä"Akseli sanoi ja katsoi minun ruskeaa tukkaani.
"Minäkin...Öhöm pidän sinusta..."Sanon ja katson julisteita,koska punastuin kovasti."MIssä koiranpentusi muuten on?"Kysyin ja käänsin katseeni takaisin Akselin ruskeisiin silmiin."Se on tässä"Akseli sanoi ja otti vierestään karvaisen palluran."AVATKAA OVI!"Kuului Limen kova ääni."Menen avaamaan"Sanoi
Akseli."Okei"Sanoin ja otin koiranpennun syliini."Oli tylsää"Lime sanoi ja pomppasi syliini."niin sinulla on melkein aina"Sanoin ja katsoin Limen pieniä silmiä."Sinä sanoit,että kestää vain hetken"Lime sanoi ja pyöritti silmiään koiranpennulle."Niin meidän on viisasta lähteä"Sanon ja katson Akselia.Kun olen menossa ovelle Lime menee ovesta ulos ja Akseli vetää minut takaisin."Muista minä vain tarkoitin hyvää kun sanoin,että pidän sinusta"Ak
seli sanoi ja pussasi minua."Niin muistan sen"Sanoin ja menin nopeasti ulos.
"Mitä siellä tapahtui?"Lime kysyi ja katsoi minua."Ei mitään"Sanoin hymyssä
suin."Niin sinä sanot aina"Lime sanoi ja pinkoi rappuset alas."Juu niin minä
sanon"Sanoin ja katsoin Akselin huonetta kaipaavasti.
Olimme ulkona."Siellä ei ollut kivaa"Lime sanoi ja vilkuili taloa."Niin sinusta"Sanoin jo ärtyneenä."No mutta sanoin mielipiteeni."Lime sanoi puolustus kannalla."Juu niin anteeksi"Sanoin ja katsoin Akselin taloa vielä kerran ennen kuin se jäi taakse."Mennään kotiin"Lime sanoi kun huomasi minun toljottaneen Akselin taloa."Juu tässä ollaan menossa."Sanoin ja kävelin Limen kanssa ovesta sisään."Olemme kotona"Lime sanoi ja meni nukkumaan.
THE END
|
Vastaus:
Ihanan pitkä tarina, kiva kun kerroit koirasta :) Saat tästä 14 BM.
- Tohveli - |
|
| Nimi: sarkku |
30.05.2011 13:02 |
Katsoin puhelintani."Soita,soita,soita",Mutisin ja katsoin puhelintani.Lime tuli kohti minua ja hänellä oli kissa pehmolelu mukana."Ei nyt odotan tärkeää puhelua",Sanoin Limelle kun se veti hihastani."Nokun minulla on sinulle yllätys"Se sanoi loukkaantuneena."Ai anteeksi voisitko mitenkään mennä hetkeksi pois kun minä soitan yhden puhelun."Sanoin ja heiluttelin puhelintani."No ,mutta se jäähtyy"Lime sanoi ja pyöritteli silmiään."Okei,mutta vasta kun olen saanut soitettua tämän puhelun"Sanoin jo vähän ärtyneenä."No,mutta kun olen saanut sen valmiiksi.Sen valmistamiseen meni yli TUNTI ja sinä "Odotan tärkeää puhelua"Lime ilmoitti huutaen."No mutta tämä kuuluu...Minun seura elämääni."Sanoin punastuen."jaaha on POIKA tärkeämpi kuin OMA KAO!"Lime lällätti."No kun okei mennään syömään"Sanon ja istun myrtsinä pöytään."Noniin tässä on oikein hieno ja ihnunan makuinen kakkuni"Lime ilmoitti ylpeästi."Juu kimppuun nyt vaan odotan kuitenkin sitä soittoa"Sanoin ja vilkaisin puhelintani."Se taitaa olla kohta paikka..."Sanon
Limelle."Niin onnea vaan sen oikean pojan kanssa"Lime sanoi vauvamaisesti.
"Nokun se oikeasti on minulle tärkeä poika"Sanon ja nyrpistän nenääni.
"Olemme tunteneet ainakin 9vuotta"Sanoin ja katsoin taas puhelintani toivossa,että se joka nyt on ihana soittaisi."Hän soittaa jos pitää sinusta"
Lime sanoi ja naurahti kun katsoin kakkua."Se on hyvää voit syödä sen ihan hyvin"Lime sanoi ja ahmi omaa palaansa."Noniin kai"Sanoin ja maistoin kakkua.
Tidi-di-dii-di-tii.Puhelimeni soitti."Se-se-se on k-k-ai h-hän!"Huusin ja otin puhelimen.Akseli soittaa."Moi Jean tässä"Sanoin puhelimeen."Anteeksi kun en ollut soittanut aiemmin.MInulla oli eilen hauskaa"Akseli sanoi kuuluvasti.Meinasin tukehtua kakun palaani."N-niin minulla-Kröhöm- oli m-my
-Kröhöm-Myös"Sanoin ja taputtelin kurkkuani."Oletko kunnossa?"Akseli kysyi.
"Juu ainahan minä kun sinä olet täällä!"Ajattelin."juu olenhan minä"Sanoin heikosti."Ajattelin,että olisi kiva tavata!"Akseli sanoi kovalla äänellä.
"Niin,mutta milloin?"Kysyn ja toljotan Limeä joka syö tai siis ahmii kakkua.
"Minulle on ihan sama"Akseli sanoi ja kuului pitkää ulvomista."Sori koirani vähän on levottomalla tuulella"Akseli sanoi ujosti."Onko sinulla koira?"
Kysyin kiinnostuneena."On se on kyllä vielä pentu"Akaseli sanoi ja mutisi jotain koiralleen. "No miten olisi huominen?"Kysyin ja pidin peukkuja pystyssä."No se käy ainakin minulle,mutta missä tavataan?"Akseli kysyi söpösti."No teille?"Kysyin toiveikkaana."Okei,mutta tuotko sen vihreän pallurankin?"Akseli kysyi ja taputti koiransa päätä.Tai siltä se kuulosti.
"Voin jos Lime haluaa tulla.Ja eihän koiranne syö Limeä?"Kysyin tyhmästi.
"En tiedä,mutta se on vasta pentu"Akseli sanoi."No kiva tuon sen huomiseksi"
Sanoin ja osoitin Limeä olemaan hiljaa."Selvä nähdään,m-m-m-m-muru"Akseli sanoi nopsasti ja sulki puhelimen.Muru?Ajattelin ja rojahdin nojatuoliin.
"Nojaa sellain hän sen käsittää"Lime sanoi ja tuli syliini."No mistä sinä tiedät mitä hän sanoi?"Kysyin."Nokun hän huutaa puhelimeen"Lime sanoi ja esitti Akselia huutamassa puhelimeen."No se on totta"Sanoin ja naurahdin Limen naamalle."Onko sinulla mitään sitä vastaan,että minä ja SINÄ menemme käymään siellä?"Kysyin ja katsoin Limeä kysyvästi."Ei ole kunhan se koiranpentu ei syö minua"Lime sanoi ja raaputti minun selkääni.
...Jatkuu...♥ |
Vastaus:
Saat rahasi, kun jatkat, aika pitkä tarina jo nyt :)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Sarkku |
29.05.2011 22:09 |
Otin jäätelöä Limen suunpielestä."Olet tosi söpö,mutta olisit vähemmän possu"
Sanon ja pyyhin Limen suunpieliä."Niin kai pitäisi"Lime sanoi ja hymyili vähän.
"Mutta en halua olla possu mieluummin porsas"Se sanoin ja otti kiinni kissa pehmolelustaan."Niin,niin,niin"Sanon ja otan repustani lompsan."Haluaisitko mennä tivoliin?"Kysyn ja itse ainkin tosi kovasti halusin."JOO JOO JOO!!"Lime
huusi ja hyppi tasajalkaa edessäni."Rauhoitu"Sanoin ja otin Limen kädestä kiinni."Olisiko nyt hyvä aika?"Kysyn ja hymyilen rauhallisesti."Joo mennään heti minä haluun mennä laitteisiin"Lime sanoi ja veti minua ulos kaupasta.
"Noniin odota katson missä se on",Sanon ja otan puhelimeni repusta."Se on ihan lähellä,tuletko syliin?"Kysyn ja ojennan käteni kohti Limeä."Okei"Se sanoi ja hyppäsi syliini."Katsos minulla ei ole paljon rahaa mukana saamme vain 4 tunnin liput..."Sanon ja odotan Limen reaktiota."Se sopii"Lime sanoi ja kurkotti kaulaansa nähdäkseen missä tivoli oli."Sehän näkyy jo"Lime huudahti ja meni niin matalaksi ettei kukaan nähnyt häntä paitsi minä."Mikä on?"Kysyn ja pysähdyn kuin seinään."Ei mikään erikoinen"Se sanoi murjottaen.
"No olet aika läpinäkyvä"Sanoin ja katsoin Limeä odottavasti."Okei sitten.
Minä haluan mennä jalikseen juuri nyt",Se sanoi ja pelkäsi selvästi jotain.
"Ei se ole se ihan varmasti sinulla on jotain muuta"Sanoin tuimasti."Anna kun arvaan?"Sanoin ja odotin Limen avaavan suutaan."No okei minua ei huvita mennä tivoliin,mutta kun tämä on niin ihana tilaisuus"Se sanoi ja minä aloin taas kävellä kohti tivolia."No miksi et?"Kysyin hämmästyneenä."Noku minua...
minua...minua...minua"Lime änkytti ja haukotteli."Sinua nukuttaa?"Kysyin ja katsoin Limen silmiä."Niin"Se sanoi ja silmäili pehmoista takkiani.
"No nuku hetken niin sitten mennään tivoliin"Sanoin ja istuin puiston penkille."Ja varmasti kauhujuna herättää sinut"Sanoin ja nauroin Limen pelästynyttä ilmettä."Okei ei mennä jos et halua"Sanoin ja silmäilin puita joissa oli oravia."Lime haluaa mennä kotiin"Sanoin ja katsoin Limen silmien kostuvuutta."Niin haluan kotiin,mutta mitä sinä sanoisit?"Se vollotti.
"Voi kun olet hupsu",Sanoin ja katsoin ohi kulkijoita."No mutta olisi ollut kiva päivä taas edessä ja minä paukapää pilaan sen"Se vollotti nyt kovaäänisemmin."Et ole paukapää etkä ole tyhmä eikä tämä vaikuta missään."
Sanoin luhduttavasti."Niin olisi kiva jos sinä et olisi minun kanssani"Se jatkoi kun mitään keskeytystä ei olisi tullut."Niin minä haluan olla kanssasi en välitä mikä ilma tai mitä tehdään.Kunhan vain saan olla oman rakkaani kanssa"Sanoin ja iskin silmää Limelle."Noniin sinä sanot aina,että
haluat olla kanssani ei se ole TOTTA!"Se karjui minulle ja otin askeleen edemmäs."Miten NIIN!?"Korotin ääntäni."Noniin siinä se nähtiin"Se vollotti ja puraisi minua kädestä."Sinä olet NIIN vaino harhainen"Sanoin ja painotin sanaa NIIN."No mutta minä olin äsken ihan hirveä miksen jo lennä ilmassa roskikseen?"Se sanoi silmät punaisina."No koska olet pieni ja olet minun oma mussukkani mitä vain tapahtuukin."Sanoin ja naurahdin,kun Lime silitti kättäni ja puhalsi sitä."Minä tein niin väärin"Se sanoi ja mussutti jäätelön paperia."No,mutta minä pidän sinusta tuollaisena"Sanoin ja katsoin olkani yli."Olet paras Kao ikinä",Sanoin ja nousin istualtani seisomaan."Mennään kotiin jos sinä tahdot"Sanoin ja katson Limeä odottavasti."Okei minä haluan pelata koiran syöttämis peliä"Se sanoin ja kiipesi kaulaliinani sisään.
LOppu ♥ |
Vastaus:
Saat tästä 12 BM, sarkku :D
- Tohveli - |
|
| Nimi: Tiff |
29.05.2011 19:32 |
Seuraavana aamuna palasin hyvillä mielin hoitolalle, Angelan luokse. Harmi vain, että ulkona satoi kaatamalla. Olisin tahtonut viedä Angelan rannalle, joka oli tällaisella säällä hieman huono idea. - Oletpa sinä märkä! Angela huudahti, kun saavuin hoitolalle, läpimärkänä sateesta. - Unohdin sontsan kotiin, vastasin ja virnistin kaolle. - Minkä unohdit? söpöläiseni kysyi kummastuneena ja kallisti päätään sivulle ihmetyksen merkiksi. - Tarkoitan sateenvarjoa, sanoin ja hymyilin Angelalle. - Haluatko tekemääni pirtelöä? Angela kysyi ja virnisti minulle innoissaan.
- Toki. Mitäs pirtelöä sinä olet tehnyt? kysäisin ja samassa Angela ilmestyi olohuoneeseen. - Suklaa-päärynä pirtelöä, Angela hihkaisi. - Oi, pidän todella kovasti suklaasta! sanoin ja aloin juoda pirtelöä. - Hyvää on! kehuin ja hymyilin kaolle. Se oli niin söpö pieni kao. Joimme pirtelöitä. Angela näytti mietteliäältä, jokin sillä oli mielessä. - Mitäs sinulla on mielessäsi? kysyin suurta uteliaisuuttani. - No kun minä tahtoisin.. nooo.. öö.. minä tahdon lemmikin! Angela sanoi ujona ja hiljaa. Kao tuijotti lattiaa ja tökki pienellä jalallaan maton reunaa. - Minkäs lemmikin sinä haluaisit? Minulla ei ole kyllä kauheasti rahaa, mutta kyllä minä sitä jostain revin, sanoin kummastuneena. Johan oli hassu ajatus noin pieneltä ja nuorelta kaolta. - Hamsteri olisi kiva, mutta voin minä kissankin ottaa. Olisi sitten seuraa, kun sinä et ole täällä, Angela sanoi viaton ilme kasvoillaan. - Käydään huomenna tai joskus katsomassa, mutta ei vielä osteta. Minun pitää kerätä rahaa, ilmoitin päättäväisesti. - Miksei voida nyt käydä katsomassa? Little Berryssähän on lemmikkikauppa! Angela pyysi vaativasti.
- No, voimmehan me käydä katsomassa, mutta muista, emme osta mitään, puolustin. - Joo joo, Angela tiuskaisi. Angela johdatti minut lemmikkikauppaan ja oli ylpeä itsestään, kun osasi tien kauppaan. - Vau! Sinä osasit tänne asti, ilman sinua minä en olisi osannut! kehuin Angelaa ja taputin käsiäni yhteen pari kertaa. Myyjä tuli luoksemme ja kysyi: - Mitäs te tulitte etsimään? - Tulimme katselemaan vain, hymähdin ja hymyilin myyjälle. - Mutta olisi kiva, jos näyttäisit meille halpoja, mutta hyviä hamstereita. Tämä pieni ystäväni tahtoisi sellaisen, minulla kun ei ole vain rahaa tarpeeksi, kerroin. - Joten katsomme vain ja ostamme myöhemmin, jos löydämme jonkun hyvän, tokaisin. - Selvä, selvä, myyjä mutisi ja johdatti meidät myymälän perälle, jossa jyrsijät olivat. Angela tarkasteli niitä ja pysähtyi pienen vaaleanruskean hamsterin kohdalle. - Tuo minä tahdon! Se on minun! Osta se minulle nyt, Tiff kiltti! Angela vinkui anovasti. - Muista mitä sanoin! sanoin tiukasti. - Mutta.. Angela aloitti. - Ei! tiukkasin. - Voitko ostaa sen minulle, kun sinulla on rahaa? Angela kysyi ja pomppi pienillä jaloilla ilmaan. Katsoi Angela rankaisevasti ja kysyin sitten myyjältä: - Paljonko tämä hamsteri maksaa? - En ole varma, mutta yli 20 Berry Money:ta se maksaa, myyjä tokaisi. - Ei minulla riitä rahat siihen, Angela pieni. Mutta lupaan ostaa sen sinulle, kun saan lisää rahaa, hempeilin. Hamsteri oli kyllä söpö ja se olisi hyvää seuraa Angelalle, kun minä olin kotona. - Jee! Minä saan lemmikin! Pitääkin keksiä sille nimi, Angela hihkui. - Siitä tulee.. Siitä tulee.. Kasperi! Hihii! Angela nauroi. - Rauhoituhan vähän, Angela rakas, sanoin Angelalle. - Kiitos, tulemme ostamaan tämän myöhemmin tällä viikolla, huikkasin myyjälle, kun näin Angelan menevän jo myymälän ovesta ulos. - Odota, Angela! huudahdin kaolleni, joka viiletti käytävällä ja lauloi jotain eläinlaulua. Naurahdin itsekseni ja menin Angelan perässä tämän huoneeseen. - Kiitos Tiff! Teet elämästäni täydellisen! Angela intoili ja tuli halaamaan minua. - Voi, sinäkin olet ihana osa elämääni, vastasin ja annoin pienen pusun kaon poskelle. - Piirsin aamulla kuvan sinusta, haluatko nähdä? Angela kysyi. - Okei, sanoin ja nauroin hiljaa. Angela tuli paperin kanssa takaisin "työhuoneestaan" ja näytti piirrustusta.
- Voi Angela! Se on ihana! sanoin. Kuva oli juuri sellainen, minkä tuon ikäinen kao pystyi piirtämään. Paperin alareunassa oli teksti:
Parhaalle ja rakkaimmalle ihmiselle, hoitajalleni Tiffille!
Rakkaudella kaosi Angela <3
- Angela! Kiitos! Olet rakkain ja söpöin kao, jonka tunnen! En vaihtaisi sinua edes miljoonaan! hymyilin Angelalle.
- Minun täytyy nyt lähteä, nähdään huomenna! Käydään huomenna rannalla ja tavaratalossa! sanoin, halasin Angelaa ja lähdin. Tämä vilkutti vielä takaisin ja sulki oven puolestani.
Menin kotiin. Äiti oli leiponut pullaa ja jotain sitruunapiirakkaa. Ihana tuoksu tulvi heti nenääni, kun avasin oven. - Hei! Tulithan sinä. - Olit taas siellä salaisessa paikassa, eikö niin, kultaseni? äiti kysyi hymyillen. - Joo, vastaisin ja hymyilin takaisin. Söin äidin herkkuja, ne olivat todella hyviä.
Menin sänkyyn ja juuri ennen kuin nukahdin, kuiskasin itsekseni:
- Hyvää yötä Angela, nuku hyvin. Minä rakastan sinua... |
Vastaus:
Saat tästä pitkästä tarinasta 12 BM, oli mukava nähdä, kuinka paljon pidätte toisistanne ;)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Sape |
29.05.2011 11:47 |
JATKOA
Elle nyökkää ja antaa minulle pienen pussin.
"Minä haluan antaa sinulle lahjan, kun sinä annoit minulle", Elle ilmoitti, itsepäisellä äänensävyllä. Nostin kulmiani ja otin pussin Ellen pikkuruisesta kädestä. Avasin pussin pienen nauhan ja katsoin sisälle. Siellä oli pieni keksi.
"Keksi?" kysyin hieman virnistäen. Elle katsoo minuun todella itsepäisesti ja vaativasti.
"Kiitos", hymyilen ja halaan pientä palleroani. Olin juuri laittamassa keksiäni suuhun, mutta Elle pysäytti minut huutamalla:
"SEIS!" Elle huusi ja minä laskin keksin takaisin pussiin. Aivan sama söisin sen vaikka sitten kotona. Katsoin ulos - aurinko paistoi vielä, sillä kello ei tainnut vielä kahtakaan olla. Hyppäsin nopeasti tietokoneen edessä olevaan tuoliin ja klikkasin yhtä kuvaketta. Kaogooglasin sanat "tivoli", "huvipuisto" ja "little berry". Tulokseksi sain kiertävän tivolin, joka oli tänään huomenna ja ylihuomenna Little Berryssä. Katselin aukioloaikoja samalla, kun Elle mutusti jotain omaa ruokaansa. En kertonut hänelle, että suunnittelin retkeä tivoliin, halusin nimittäin yllättää Ellen. Läheltä piti, kun Elle tuli katsomaan, mitä teen tietokoneella. Klikkasin Tivoli Kaokaon sivut kiinni ja suljin samalla koneen.
"En mitään tärkeää, en mitään tärkeää... no niin, mennäänpäs pienelle kävelylle!" huudahdin ja lähdin kävelemään ulos hoitolasta. Elle katsoi minuun epäilevästi.
"Sinulla on joku salaisuus! Joku kamala, hirveä, pelottava salaisuus! SINÄ LUPASIT!" Elle vinkui. Minä kohotin kulmiani - taas, kyllä, Elle oli välillä hyvin hämmentävä kao - ja pudistin päätäni - en valehdellut, sillä eihän salaisuuteni ollut kamala tai hirveä.
"Mitä minä olen sinulle TAAS luvannut, Elle-pieni?" kysyin, enkä maininnut sanallakaan salaisuuttani, kun talsimme hidasta vauhtia kohti Tivoli Kaokaoa. Elle polki pientä jalkaansa ja katsoi minuun tuimasti.
"Sinä sanoit, ettet jätä minua, Sape! SINÄ SANOIT! Sehän se sinun salaisuutesi kuitenkin on, on, on, on!" Elle raivosi. Pudistin päätäni lempeästi hymyillen ja käännyin kohti Tivoli Kaokaoa - onneksi Elle ei tajunnut suuntaani, kun se oli niin keskittynyt huutamaan minulle.
"Minä en, Elle-pieni kaoseni, sinua jätä. Sen minä lupasin, mutta se ei ole salaisuuteni. Itse asiassa - minulla ei edes ole salaisuutta. Yllätys vain", totesin silmääni iskien. Elle katsoi ympärilleen - miten tyhmä se olikaan.
"En tajua", se mutisi ja yritti tajuta. Työnsin sen sisälle Tivoli Kaokaoon ja sen ilme loisti iloisuutta. Elle halasi minua ja innoissaan.
"Anteeksi, että huusin! En voinut arvata, että viet minut tivoliin... ne ovat minun lempipaikkojani!" se huudahti ja lähti nyt itse vetämään minua kohti tivolin lipunmyyntiä. Kävimme jonoon ja hetkessä tuli meidän vuoromme.
"Kaksi viiden tunnin lippua", pyysin - Elle tuli siitä hirveän iloiseksi, kun saisi olla Kaokaossa jopa viisi tuntia. Maksoin ilmaiskupongeilla ja istuin sitten vihreälle Kaokaon penkille ja odotin Ellen mielipidettä.
"Joten... mihin haluat mennä ensin?" kysyin. Elle katsoi ympärilleen innoissaan, kuin pakahtuisi jo pelkästään siitä, ettei tiennyt mistä aloittaa.
"APUA!" Elle huusi. Minä olin hieman ihmeissäni - Ellehän seisoi paikoillaan ja nyyhkytti. Kiiruhdin sen viereen lohduttamaan, vaikken ymmärtänytkään mitään.
"Elle, Elle, mikä sinulla on?" kysyin huolestuneena ja silitin sen pientä päätä.
"Minä en tiedä mistä aloittaa! Karuselli on ihana, vuoristorata on jännä ja vesiliukkari on myös älyttömän hauska... MINÄ EN TIEDÄ!" Elle nyyhkytti. Minä naurahdin - olipas kaoni nyt vähän hupsu.
"Mennään vesiliukkariin - käyn hakemassa meille vesikaavut", sanoin ja menin hakemaan sisäänkäynniltä vesikaavut meille, jotta emme kastelisi vaatteitamme. Heitin toisen Ellelle, joka oli jo mennyt vesiliukkarin jonoon.
Kun tulimme illalla hoitolalle Elle istahti sohvalle ja katsoi kelloon - se ei ollut vielä nukkumisaika.
"Minulla on lehva", Elle totesi ylpeänä. Katsoin häneen ihmeissäni - mikä ihme on lehva? Istuin Ellen viereen ja panin käteni tämän pieneen käteen.
"Se on elokuva! LEHVA!" se huusi. Naurahdin vähäsen - voi sitä, se oli vielä niin pieni.
"Tarkoitat kai leffaa", virnistin. Elle hymyili ja nyökkäsi iloiten ja tuuletti pienillä käsillään samalla hyppien ympyrää, mutta vähän itsepäisellä katseella.
"Niin minä sanoin! LEHVA!" se huusi ja otti käsiinsä DVD:n.
"Se on L-E-F-F-A. F - kirjaimella", selitin. Elle pudisti päätään vihaisesti ja laittoi levyn pyörimään.
"Minua ei kiinnosta", se ilmoitti itsepäisesti ja elokuva alkoi. Sen nimi oli Kaorakkautta, jonka en uskonut sopivan niin pienelle kaolle, kuin Elle, mutta olinhan minä siinä. Oikeastaan en tajunnut elokuvasta mitään, se oli niin kummallinen, mutta Elle piti siitä, joten pidin suuni kiinni. Elokuvan loputtua peittelin Ellen tämän sänkyyn ja kapusin itse viereiseen sänkyyn, sammutin valot ja kaivauduin peiton alle. Hetken päästä kuului Ellen pieni, heiveröinen ääni.
"Sape?" se kysyi pienellä, aika korkealla äänellä.
"Niin?" kysyin - olin noussut ylös ja peitellyt sen hieman tiukemmin.
"Voitko tulla nukkumaan viereeni? Minua vähän pelottaa, kun on näin pimeää, enkä tiedä, missä sinä olet", se kysyi. Minä hymyilin ja kapusin sen viereen - aika ahdasta oli, mutta pitihän minun tehdä, kuinka pieni kaoseni halusi.
"Hyvää yötä, Elle", kuiskasin.
"Hyvää yötä, Sape", Elle sanoi takaisin. Juuri ennen kuin nukahdin, tulin ajatelleeksi, olikohan äiti kamalan vihainen, mutta sitten nukahdinkin pian. |
Vastaus:
Saat tästä upean pitkästä tarinasta 16 BM :)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Tiff |
28.05.2011 15:04 |
JATKUU!
- Käyhän se äiti? kysyin iloisena.
- No en minä oikein tiedä.. äiti vaikeroi. - Katsos kun karkasit eilen, niin en ole mielissäni.. Olisi kiva, että olisit tämän päivän kotona, hän jatkoi.
- Kyllä menen, huudahdin. Ryntäsin yläkertaan, pakkasin kassin ja tulin takaisin alas.
- Tulen huomenna, sitten kun huvittaa, hei hei! tiuskaisin ja paiskasin oven kiinni. Juoksin niin kovaa, kuin jaloistani lähti. En tahtonut enää nähdä äitiä. Ikinä minä en päässyt mihinkään! Pian saavuinkin jo kaohoitolan pihalle. Yhtä kaunis kuin eilenkin, vaikka satoikin vähän, ajattelin ja astelin sisälle.
- Hei taas, Tiff! Mimi tervehti iloisesti huomatessaan minut.
- Heei. Jään tänne yöksi, kai se sopii? kysyin. Mimi hymyili minulle hiukan ja vastasi: - Toki saat, kunhan sinulla on lupa siihen!
- Joo, äiti antaa minun mennä, milloin haluan, valehtelin.
- Mene vain, Angela odottaa sinua, uskoisin, Mimi sanoi ja viittoi kädellään porttaikkoon päin.
- Juu, hei hei, sanoin hiljaa ja lähdin.
Angelan ovessa ei ollut enää niin paljon koristeita. Kummallista.
Koputin oveen ja Angela tuli avamaan.
- Sinä! Angela huuudahti ja halasi minua.
- Minä se olen, sanoin ja hymyilin Angelalle.
- Miksi sinulla on tuo kassi mukana? Angela kysyi kummastuneen ja tuijotti mustaa kassiani.
- Tulin yöksi, tai no jos se sopii sinulle, kerroin.
Angela hihkaisi ja sanoi innostuneella äänellä: - JEE!! Tule tänne, niin näytän sinulle nukkumapaikkasi! Angela ryntäsi makuuhuoneeseensa ja minä menin perässä.
- Sinä nukut tässä! Angela sanoi ja näytti minulle pientä nukensänkyä.
Minua nauratti. - Voi Angela, minä en mahdu siihen, se on kaoille tarkoitettu sänky! sanoin.
- Höh. Ei minulla ole muuta.. Angela sanoi surkeana.
- Voinhan minä nukkua lattialla! sanoin, vaikken tahtonut.
- Joo, voin minä antaa sinulle jotain sinne alle. Pyydän todella kovasti anteeksi! Angela sanoi.
- Ei se mitään, hymyilin. - Mitä tehdään? Onko sinulla ideoita? virnistin.
- Tietysti, lupasinhan keksiä tekemistä, Angela sanoi ylpeänä hymyillen.
- No?
- Lähdetään ulos, leikkipuistoon ja sitten tehdään siellä yksi juttu, jota en vielä kerro, se on salaisuus! Angela innostui.
- Okei, vastasin. Söimme välipalaa ja lähdimme. Puisto oli lyhyen matkan päässä, ja kuten arvasin, se oli kaoille tarkoitettu.
- Mennään laskemaan liukumäkeä! Angela innostui.
- Sinä voit laskea, minä otan sinut kiinni täältä alhaalta! huudahdin Angelalle, joka kiipesi jo portaita ylös. Samassa Angela huudahti: - Apua! Auta! Tiff! Äääääk!
Voi ei! ajattelin ja juoksin liukumäen portaisiin.
Angela roikkui puussa.
- Käteni jäi kiinni! Sitä sattuu! Angela kirkui. Irrotin pienen kaoni ja tämä tipahti maahan. - Ai! Tähän sattuu! Angela huusi sydäntäs särkevästi.
- Mennään lääkäriin! sanoin, nostin Angelan ja lähdin juoksemaan kohti lääkäriä. Onneksi tiesin, missä se oli.
Lääkärissä jouduimme odottamaan hetken, kunnes pääsimme tutkimushuoneeseen. Tri. Coco tutki kättä hetken ja sanoi sitten:
- Tämä on murtunut vähäsen.
Angelan pikkuruinen käsi kipsattiin ja niin pääsimme lähtemään. Lääkäri antoi vielä ohjeita käden hoitamisesta ja ajan käden tarkastusta varten. - Hei hei sitten!
Menimme hoitolaan ja selitimme ylläpitäjille päivän tapahtumat.
- No eihän tuolle voi mitään, Tohveli sanoi ja hymyili hieman.
Menimme Angelan huoneeseen ja olimme niin väsyneitä, että nukahdimme heti päästyämme sänkyihimme.. |
Vastaus:
Ihanan pitkä tarina, oli jännittävää nähdä, kuinka Angelan käy ;) Saat tästä 10 BM.
- Tohveli - |
|
| Nimi: Tiff |
28.05.2011 11:26 |
Heräsin jo varhain seuraavana aamuna ja mieleeni muistui eilisillan tapahtumat. Äiti oli huutanut kuin raivohullu! Nousin ylös ja vaihdoin toiset vaatteet. Päätin mennä Angelalle yöksi. Ja tietysti sanoisin siitä äitille, ettei tästä aivan poliisi asia tullut. Kyllä! Sitä en tosiaan halunnut. Menin alakertaan äidin luokse, pyysin anteeksi ja purskahdin itkuun. Äiti halasi minua ja sanoi: - Ei se mitään, olin vain todella huolestunut, että missä olit. - Joo, anteeksi, minä nyyhkytin.
- Voisitko nyt kertoa, missä olit eilen? Ei se niin salaista kai ole? äiti kysyi. - En. Se on salaisuus. Mutta lupaan, että käyn vain yhdessä todella ihanassa paikassa! Ei sinun tarvitse huolehtia, tulen aina illaksi kotiin ja tietysti, en minä siellä aivan joka päivä käy, kerroin. - Jaahas, äiti sanoi ja katsoi minuun kummastuneena. - Tänään minä menen sinne ja jään yöksi. Minulla on siellä todella hyvä ystävä! Käyhän se äiti? kysyin iloisena.
JATKUU. Sori ku jatkuu taas, mut en voi just nyt kirjottaa.. :) Tänään mä kuitenkin jatkan :) |
Vastaus:
Selvä, saat rahasi, kun jatkat :)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Tiff |
27.05.2011 22:26 |
JATKUU .. !
- Etkö kertonut ylläpitäjille? kysyin.
- Olen tietysti, mutta he vain sanoivat, että näet näkyjä, Angela vastasi surullisena.
- No jokatapauksessa, ei murehdita sitä juuri nyt, voidaan jutella muusta, eihän me olla vielä edes tutustuttu! minä lohdutin. - Olen siis Tiff, jos et tiennyt ja... aloitin.
- Minä olen Angela, keksin kaikenlaista tekemistä, joten tylsää meillä ei tule olemaan! Angela kertoi.
- Sen minä uskon! naurahdin ja menin peremmälle Angelan kotiin.
- Sinulla on todella kaunis koti! Taidat pitää pinkistä?
- Joo, siitä minä todellakin pidän ja sen varmasti huomaa.. Ei kai se haittaa? Angela kysyi.
- No ei! Minäkin pidän pinkistä. Muuten, minulla on aika kova jano. Saisinko juotavaa? kysyin, kun tunsin kurkkuni kuivaneen.
- Toki! Haen sinulle uutta mansikkamehua, jota tein eilen! Angela virnisti ja hävisi keittiöön. Odotin ja samassa muistin lahjan. Juoksin takkini luokse ja kaivoin pienen pienen paketin taskustani. Siellä oli pieni koriste-esine, pieni vaaleanpuna-pukuinen ballerina. Kuulin Angelan kutsuvan minua.
- Kiitos ja tässä sinulle pieni tuliainen meidän ihmismaailmasta, sanoin ja toivoin sydämmeni pohjasta Angelan pitävän lahjasta. Mutta tämän ilme jäykistyi melkein patsaaksi kuullessaan sanan "ihmismaailma".
- Mikä sinulla on? minä kysyin ja huolestuin hieman.
- E-eei mikään, en vain.. en oikein.. Angela aloitti.
- Mitä?? Kerro heti! sanoin entistä huolestuneempana.
- En voi sietää ihmismaailmaa! En voi koskea ihmismaailmaa! Anteeksi! Angela parkaisi ja kipitti täyttä vauhtia omaan huoneeseensa.
- Voi Angela! Mikä sinulle tuli? kysyin kovalla äänellä ja menin kaon perässä tämän makuuhuoneeseen. Huoneesta kuului itkua. Avasin oven hiljaa ja kurkistin sisään. Kao itki sängyllä ja hakkasi pikkuruisella kädellään sängyn laitaa.
- Rauhoitu, kaoseni, rauhoitu! Mitään ei ole käynyt. Jos et pidä lahjasta, voin viedä sen takaisin ja ostaa sinulle jotain täältä kaomaailmasta, kun tulen seuraavan kerran, selitin.
- Ei, ei! Pidän siitä todella kovasti, mutta minulla.. minulla on jonkinlainen fobia ihmismaailmaa kohtaan! Angela nyyhkytti.
- No mitä minä sitten teen? Haluatko sinä sen ja vai otanko minä sen? kysyin.
- Minä otan sen. Laita se tuohon yöpöydälle, se on todella kaunis, Angela käski.
- Okei ja.. voin vannoa sinulle, että jos kosket tuohon, se ei tee sinulle mitään pahaa, olen aivan varma! vannoin ja toivoin kaon fobian ihmismaailmaa kohtaan katoavan.
- Selvä, Angela vastasi hiljaa.
Vilkaisin kelloa ja huomasin sen olevan todella paljon. Minun olisi juostava, että ehtisin kotiin.
- Angela rakas, minun on mentävä! Tulen huomenna takaisin ja voimme tehdä huomenna jotain todella kivaa. Kun kerran olet luova, keksithän meille tekemistä huomiseksi?
- Tietysti! Tule jo aikaisin aamulla, niin ehdimme tehdä monia juttuja, Angela hymyili. Hymyilin takaisin, heilutin kättäni hyvästien heittämiseksi ja lähdin. Olipa ihana päivä! Mietin päivön tapahtumia koko kotimatkan ajan. Avasin kotioven ja äiti oli eteisessä. Hän näytti vihaiselta ja minua alkoi hieman pelottaa.
- Missä sinä olet ollut!? äiti kysyi vihaisena, eikä edes tervehtinyt. - Olen etsinyt sinua koko suvun ja melkein poliisin voimin! Selitä! tämä jatkoi. - Minä olin.. olin.. aloitin. En voinut kertoa kaosta, sillä minua oli kielletty, enkä halunnut rikkoa lupaustani. - Minä.. Anteeksi! huudahdin ja menin huoneeseeni ja suljin oven. Kyyneleet tulvivat silmääni. En halunnu kertoa, en halunnut valehdella. Makasin sängylläni ja kyyneleet valuivat poskillani. Pian olin unessa.. |
Vastaus:
Ihana, pitkä tarina, saat tästä 14 BM :)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Tiff |
27.05.2011 19:46 |
Minua jännitti aivan kauheasti. Tänään tapaisin oman kaoni ja hoidokkini Angelan. Olinkin jo matkalla hoitolalle. Sinne ei ollut onneksi pitkä matka - tai no sehän oli toisessa maailmassa.
Pian saavuinkin Little Berry kaohoitolalle. Se oli todella kaunis paikka! Päärakennusta ympäiröi puutarha ja takapihalla oli uima-allas ja suihkulähde. Astuin sisään ja minua vastassa oli Tohveli ja Mimu, kaohoitolan pitäjät.
- H-hei, sanoin varovasti.
- Hei! Niin ja tervetuloa Little Berryyn! Tohveli sanoi.
- Tulin hoitamaan kaoani Angelaa, vastasin.
- Jaa-a, tämä taitaa olla ensitapaaminen? Mimu kysyi.
- Joo onhan tämä, minä sanoin.
- Pääset sinne heti. Kolmas kerros, ja sellainen pinkki ovi, joka on koristeltu kaikenlaisella tavaralla, Tohveli kertoi.
- Okei, lähdenkin tästä heti, sanoin hiljaa ja aloin astella rappusia. Vatsassani oli perhosia ja päässäni pyöri kysymyksiä kuin muurahaisia muurahaiskeolla. Minkä luonteinen kao oli, miltä se näytti, miten se suhtautuisi minuun? Pitäisikö hän antamastani lahjasta? Pian näin pinkin oven. Se oli kerroksen ainut. Toivoin, ettei kao ollut mikään pissis luonteinen. Koputin oveen. Angela avasi oven, tuijotti minua ja paiskasi oven nenäni edestä kiinni. Mitä minä nyt teen? Hän pelkää minua!
Odotin hetken ja koputin uudestaan. Taas Angela avasi oven ja oli juuri paiskaamassa sen kiinni, mutta ennätin väliin.
- Odota Angela! Olen uusi hoitajasi, Tiff! huudahdin.
Angela katsoi minua hetken ja päästi minut sisään.
- Ai, anteeksi. Luulin että olet häirikkö, kun niitä minulla on käynyt tässä aika monta kertaa, Angela kertoi.
- Etkö ole kertonut ylläpitäjille? kysyin.
TÄÄ TARINA JATKUU JA KIRJOTAN SEN TÄNÄÄN, MUTTA EN VOI JUST NYT KUN AKKU LOPPUU! TOIVOTTAVASTI ALKU KELPASI :) |
Vastaus:
Kiva alku, saat rahasi kun jatkat :)
- Tohveli - |
|
| Nimi: Sape |
27.05.2011 18:01 |
Ihan sama, mitä äiti ja isä ajattelisivat. Minä jäisin yöksi pienen kaoni Ellen luo, sanoisivat he mitä sanoisivatkaan.
"Sape kulta, miksi pakkaat?" äiti kysyi, hän oli tullut huoneeni oven suuhun. Äitiin ollenkaan vilkaisematta jatkoin pakkaamistani ja suljin laukkuni lukon.
"Olen menossa ystävälleni yöksi. Lähden jo aikaisin", valehtelin - kuitenkin, kaomaailma Little Berryn oli pakko jäädä salaisuudeksi. Siitä oli kiellettyä kertoa.
"Onko sinulla jokin hätänä? Eilisen riitelymme jälkeen olet ollut jotenkin... jotenkin salaileva. Onko sinulla jotain, mitä et halua minulle kertoa, kulta?" äiti leperteli, jotta saisi minusta jotain irti. Ei, ei, en minä voinut kertoa.
"Ei minulla ole mikään. Nähdään huomenna, äiti", mumisin ja lähdin kohti ulko-ovea. Äiti ei pysäyttänyt minua, mutta kääntyessäni huomasin hänen katsovan minua kädet puuskassa.
"Kenelle oikein edes menet?" hän kysyi vihaisella äänensävyllä. Siinä sitä oltiin, nyt oli todellakin pakko valehdella. Mitä minä oikein voisin sanoa?
"Ellelle", vastasin topakasti. Tottahan se oli, Ellelle olin menossa. Jos kertoisin jonkun oikeista ystävistäni, äiti saisi tietää soittaessaan heille kotiin. Äiti nosti kulmiaan ja katsoi minuun epäilevästi.
"Sinulla ei ole ystävää nimeltä Elle", äiti mutisi, mutta silloin olin jo ehtinyt ulos - läheltä piti. Juoksin kovaa vauhtia Little Berryyn salaista polkua pitkin ja huohottaen saavuinkin perille.
Aurinko paistoi ihanan lämpimästi, eikä minulla ollut enää kiire hoitolalle. Silti halusin nähdä Ellen jo pian, joten kävelin mahdollisimman reippaasti. Kaohoitola Little Berry tulikin hetkessä vastaan ja nyökkäsin vastaanottohenkilölle.
"Elleä tulin katsomaan", ilmoitin - hän oli eri vastaanottohenkilö, kuin yleensä, joten halusin vain varmistaa, ettei hän pidä minua jonkinlaisena hiipparina. Koputin Ellen oveen ja odotin hetken. Ensin pientä kaoa ei näkynyt missään, mutta kun en katsonut, se oli jo hyökännyt mekon helmaani.
"Hei, Elle. Taidat olla aika innoissasi, vai?" kysyin.
Jatkuu :D |
Vastaus:
Aika pitkä alku, saat rahat, kun jatkuu :) |
|
| Nimi: Jennifer |
27.05.2011 15:56 |
| Sori, piti olla tirskuen.. :D |
Vastaus:
Joo, ei se mitään :D
♥:lla Mimi |
|
Hyppäsin innoissani pyörän selkään. Pian näkisin Firen! Oman Fireni! Innoissani poljin mahdollisimmin kovaa. Ihanaa, hoitola näkyi jo!
"Fire!" huusin kovaa, kun juoksin pihalle. Fire oli kurapuvussa, lätsyttämässä kuralätäkössä. Tulin tuon luokse hymyillen.
"Kokeile sinäkin", Fire ehdotti ja räiskäytti oikein kovaa.
"Jätetään väliin", nauroin, yrittäen estää veden loiskuntaa päälleni. Nautoin Firen leikille.
"Tule nyt", tuo yritti maanitella. Minä vain nauroin, napaten tuon syliini. Menin hoitolaan sisälle, etsien Firen ovea.
"Tuossa", mutisin ja avasin oven. Otin tuolta kuraiset vaatteet pois, laittaen ne pesuun. Menin keittiöön, katsoen ovelasti Fireen, joka yritti napata keksiä, keksipurkista. Kävelin tuon luoksen, tirkuen.
"BÖÖ!" huusin, ja Fire hyppäsi parin metrin korkeuteen.
"En pelästynyt", tuo vähätteli, kun huomasi minut.
"Niin varmaan", vinkkasin silmää, ojantaen tuolle keksin. Fire mutusti keksiä, virnistellen.
Istuimme keinussa, katsellen leikkiviä kaoja. Silitin Firen päätä.
"Kulta muru", sanoin tuolle, ja tuo esitti oksentavansa.
"Minä en ole murusi, olen... olen... murusi", tuo huokaisi lopulta. Nauroin tuolle, ja esitin sitten opettavaista aikuista.
"Niin oletkin, ja sellaisena pysyt!" nauroin, ja Fire alkoi esittämään vanhaa miestä.
"Mitä sinä, tuollainen nuori tyttö, tiedät mistään mitään? Entisinä aikoina lentoliskot pitivät konserttia, ja se humppa oli sitten sellaista...", Fire selitti, mutta joutui lopettamaan, koska minä nauroin ihan liikaa. Fire näytti tyytyväiseltä saamastaan huomiosta.
"Olet ihan höpsö!" huusin tuolle, heti kun sain nauruni kokoon. Sitten räjähdin uudestaan nauramaan. Fire hymyili minulle iloisena.
"Olet maailman paras hoitaja", se sanoi, nyt Firen äänellä.
Kävelimme hoitolassa, etsien ruokalaa.
"Mitä siellä onkaan tänään?" kysyn Firelta hymyillen.
"Makaroonilaatikkoa", se vastasi, lipoen huuliaan.
"Okei", sanoin, ja löysimme vihdoin ruokalan. Avasin painavan oven, ja Fire pujahti sisään. Hän meni heti hakemaan ruokaa, ja minä perässä. Otin lautaselle maissia ja makaroonilaatikkoa. Etsimme sopivan, kahden hengen pöydän ja istuuduimme siihen.
"Nam!" Fire sanoo, ruoka suussa.
"Ei saa puhua ruoka suussa", sanon, vaikka minullakin on ruokaa suu täynnä. Kun saamme nielaistua, nauramme mahat kippurassa.
Hyvästelin Firen lempein sanoin.
"Huomenna tavataan", lohdutin Firea.
"Juu", tuo vastaan, halaten minua. Halaan häntä takaisin. Annan hänelle vielä pusun päälaelle. Sitten juoksen pyörälleni, vilkuttaen Firelle. Fire vilkutti takaisin, kaipaavasti. Sydäntäni särki lähteä, mutta oli pakko. Kello oli jo 20.00.
"Hei, hei, Fire!" huusin tuolle, pyöräni selästä.
"Heippa, Jennifer!" Fire vastasi huutoni reippaasti hymyillen.
THE END |
Vastaus:
Onneksi oli pitempi tarina :D Saat minulta 10 MB.
♥:lla Mimi |
|
| Nimi: sarkku |
26.05.2011 21:16 |
Kävelen Limen kanssa pitkin leikki puistoa.
"Jos pussaisin sua pussaisitko takaisin",Kysyn Limeltä.
"En",Lime vastaa ja katsoo minua.
"Pidätkö sinä minusta vähän?",Kysyn suu ihan kuin täynnä multaa.
"En",Lime sanoi.
Minä kysyin itkuisena viimeisen kysymyksen:
"Jos lähtisin pois itkisitkö sinä?",Kysyn heikosi.
"En"Lime sanoi ja katsoi hämillään minua.
Olin lähtemässä kun Lime hyppäsi eteeni.
"Jos pussaisit minua halaisin sinut kuoliaaksi"Se sanoi ja jatkoi.
"Pidänkö sinusta vähän?Olet tärkein minulle."Lime sanoi ja hymyn häivä käväisi huulillani."Jos lähtisit pois minä kuolisin"Lime sanoi ja halasi minua itkuisena.Rutistin Limeä."Miten voitkin olla noin ihana?"Kysyn ja katson Limen ihania piirteitä."Sinä olet se parempi"Lime sanoi ja haukotteli.
"Voi minä rakastan sinua"Sanon ja halaan Limeä kovaan ja pitkään."Voit päästää irti"LIme sanoi ja nauroi.Irrotin otteeni,mutta en päästänyt Limeä silmistäni. |
Vastaus:
Kiva, lyhyt tarina. Jatka samaan malliin! Saat 8 BM.
♥:lla Mimi |
|
| Nimi: sarkku |
26.05.2011 20:38 |
Kävelen yhä ulkona ja huomaan,että LIme alkaa väsyä ja se olisi hirveää.
Otan Limen nopeasti taas syliini ja katson parhaan ystäväni taloa.
"Mennäänkö tuonne?",Kysyn varovasti Limeltä joka näytti loukkaantuneelta.
"Okei minulle on ihan sama kunhan saan mansikoita,limua,muffinsseja sekä muita ihunia ruokia",Se sanoi ja lipoi huuliaan."Eikö ole vähän liikaa sinulle?"Kysyn hämmästyneenä tuota rohmuamista."No okei,mutta ihmiset töllää"
Se sanoi ja murjotti."Okei saat vähän jotain,mutta et jos sinulla on tuollainen asenne!",Sanon topakasti ja katson Limeä silmiin.
"Okei olet tosi huolehtivainen",Se puuskahti,mutta nauroi jo kohta.
Koputan ystäväni oveen.Kukaan ei avaa."Mennään kauppaan",Sanon murjottavalle Limelle."Olet rakas",Sanon ja pussaan taas Limeä päähän."Jaksatko kävellä?"
Kysyn tuolta pieneltä pallerolta joka pomppi kovaa vauhtia pois sylistäni.
"Juu tietenkin en luovuta heti",Se sanoi ja puhkui ihan hirveästi.
Kävelen kohti kioskia.Äkkiä Limeä nukutti taas."Mennään meille",Sanon ja käännähdän kannoillani."Okei",Lime sanoo ja haukottelee makeasti."Juu ei sinne ole pitkä matka",Sanon ja lompsin kohti kaupunkia."Lime sinun pitää olla varovainen kun olet kaupungissa",Sanon ankarasti.Huomaan,että kadun toisella puolella on tyttö jolla on myös Kao."Ei saa tervehtiä",Sanon varovasti kun huomaan miten Lime vilkuttaa Kaolle."Tyttö on aika noidan näköinen",Sanoo Lime ja pomppaa sylistäni."No no ei tuollein saa sanoa ihmisistä",Sanon,mutta samalla on lähellä etten purskahda nauruun.Hymyilen ja huomaan kohta nauravani.Lime hymyilee lämpimästi.Oikein kiva ei saa nauraa tuo oli ilkeästi sanottu.Sanoo pieni ääni päässäni."Okei",Mutisen ja katson ensin oikealle ja sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle.
"Varovaisuus ei ole koskaan liian huono juttu",Sanon kun auto kiitää kovaa ohitsemme.Otan repustani kameran ja kuvaan kukkaa joka näyttää ihanalta.
"Mikä toi on?",Lime kysyy ja kurkottaa ottamaan kameraani."Haluan koskea sitä",Lime sanoo jääräpäisesti kun vetäisen kameran pois Limen ulottuvilta.
"Se on ihmisten juttu",Sanon ja räpsäisen Limestä kuvan.Lime lopetta heti kaiken ja poimii muutaman kukan."Ole hyvä",Se sanoo ja ojentaa ne minulle.
"Voi kiitos",Sanon ja otan repustani viltin sekä ruokaa."Sinulle on nyt luvassa herkku ateria"Sanon Limelle ja otan vielä kupin repustani.Lime ottaa purkista ruokaa ja syö sen."Voi,voi sen piti riittää vielä illaksikin."Sanon mutta hymyilen,kun Lime alkaa hoipertaa kohti vilttiä."Nukuttaa",Se sanoi ja rojahti viltin päälle.Nostan viltin käsiini ja pudotan ruoka purkin roskikseen."Tuolla on kiva kahvila"Sanon ja tarkistan onko minulla rahapussi.
Kieltämättä minulla oli aika kova nälkä.Astun ovesta sisään.Seinillä on Kaojen kuvia ja vadelmia."Moi minä otan vadelma kakkua sekä kaakaon",Sanon ja katselen asiakkaita."Hieno kahvila",Mutisen ja naurahdan.Lime avaa silmänsä ja toljottaa kysyvästi minua."Oli nälkä tulin syömään",Sanon kun huomaan Limen tarttuneen huiviini."Tässä olkaa hyvä.2 euroa ja 30 senttiä"
Nainen sanoo ja katsoo Limeä huvittuneena."Onko tuo Kaosi?"Nainen kysyy.
"On se"Sanon ylpeänä ja annan 2 euroa ja 30senttiä.Otan nurkkapöydän ja ahmin kakun ja juon kaakaon.Silmiini osuu pari tyttö ja Kao.Ihana Kao.Ajattelen kunnes huomaan Limen toljottavan samaa paria."Lähdetäänkö?"Sanon ja otan Limen viltin sisään."Juu",Lime sanoo hivenen hermostuneesti."Okei lähdetään",Sanon ja otan Limen.Katson vielä hetken paria jota olin toljottanut hetken.Saavuin ulos."Alkaa tulla kylmä"
Sanon ja otan Limen lähemmäs itseäni."Nu-nu-nukut-taaaa!"Lime aivastaa.
"Aijaa.Ainahan sinua nukuttaa kun olet syönyt"Sanon ja pörrötän Limen päätä.
"Ilmoitin sinut jalkapallo harrastukeen",Sanon kun Lime on nukkunut hetken ja on taas hereillä."Ihanaa mä tykkään kaikesta liikunnasta"Lime sanoo ja haukottelee.
THE END |
Vastaus:
Oikein kiva ja pitkä tarina. Saat tästä 13 BM. :)
♥:lla Mimi |
|
| Nimi: Sape |
26.05.2011 20:03 |
Hymyilen - onneksi kaikki kääntyi parhain päin - Elle ei ollut minulle vihainen, enkä minä ollut Ellelle. Elle katsoi minun käsiini.
"Toitko sinä minulle jotain?" se kysyi innoissaan. Pudistin päätäni hymyillen - enhän minä nyt joka päivä voinut hänelle lahjoja tuoda. Sitä paitsi säästin pennosiani vähän isompaan lahjaan, josta en tosin hiiskunut Ellelle mitään. Juuri kun olin selittämässä Ellelle, miksi en ollut tuonut mitään, se oli kadonnut silmistäni.
"Elle? Mihin sinä menit?" huudahdin ihmeissäni - se oli niitä kaojen kummallisuusia. Yhtäkkiä Elle ilmestyi vihreän huoneen ovelle ja vilkutti minulle hymyillen
"Mennäänkö me sinne kahvilaan vai ei?" se huudahti ja heilutti minun pientä kassiani, johon olin laittanut kaikki rahani. Nappasin kassin hetkessä sen pienen palleron kädestä ja läimäytin sitä selkään leikkimielisesti.
"Senkin ilkimys", naurahdin ja lähdin kohti kahvilaa.
Little Berryn kahvila, oikealta nimeltään Berry Café, oli mielestäni hieno ja ihanan näköinen. Oli niin mukavaa katsella kaoja omistajiensa kanssa syömässä ja juttelemassa - kyllä vain, paikka oli hieno. Seinillä oli kaojen ja vadelmien kuvia. Menin kassalle, jossa oli kassakao, jolta ostin palan kakkua minulle ja Ellelle.
"Haluatko juotavaa?" kysyin siltä. Elle pudisti päätään ja ahmaisi kakkupalan hetkessä. Katsoin sitä kulmiani kohottaen. Eikös sen pitänyt olla meille molemmille...
"Et sitten jättänyt minulle yhtään", hymyilin. Elle katsoi tyhjää lautasta ja punastui - miten nyt kaot osaavat punastua. Se antoi minulle tyhjän lautasen, jossa oli pari kakun murusta.
"Anteeksi, Sape. En tarkoittanut", Elle sanoi häveten ja hyppäsi sitten alas tuolilta. Nappasin pari murusta siitä lautaselta ja lähdin sitten kohti Little Berryn hoitolaa. Huomasin hetkessä taivaan olevan jo tumma, joten tajusin, että on jo ilta.
"Minun pitää, Elle, mennä nyt", hymyilin Ellelle ja olin juuri lähdössä, kun Elle tarttui minun paidan helmaani ja katsoi minuun surullisesti, suurilla silmillään.
"Voisitko sinä... saattaa minut Little Berryyn?" se kysyi anellen. Uskokaa pois, sille ilmeelle ei voinut sanoa ei. Tartuin Ellen pieneen valkoiseen käteen ja lähdin kävelemään sen vierellä kohti hoitolaa. Elle vilkuili melkein koko ajan minuun.
"Ethän sinä jätä minua? Yksi kerran jätti minut yksin ja minun piti odottaa toista hoitajaa... ethän jätä minua?" se kysyi hätäisesti ja puristi minun kättäni tiukasti. Hymyilin sille ja avasin huoneen oven - kyllä, olimme jo perillä.
"Minä lupaan, todella lupaan, Elle, etten koskaan sinua jätä. Mutta mutta, katsopas aikaa. Menehän nukkumaan, Elle", lupasin ja olin juuri kääntymässä pois ovelle, kun se huusi vielä sängystään minulle.
"Mikset voi jäädä yöksi?" Elle kysyi pienellä kaon äänellään. Naurahdin vähän ja peittelin Ellen tiukasti tuon vihreän peiton alle - vihreässä huoneessa.
"Minä en tänään voi, katsos minulla on äiti ja isä, jotka minusta huolehtivat. Mutta voin huomenna sanoa heille, että lähden ystävälleni yökylään ja sitten tulen tänne ja jään kanssasi yöksi", lupasin. Sitten lähdin ja ajattelin, että oli mukava päivä. |
Vastaus:
Aika pitkä tarina - ja se on jopa jatkotarina :) Saat tästä 13 BM, koska olit jaksanut kirjoittaa :D
- Tohveli - |
|
| Nimi: sarkku |
26.05.2011 17:59 |
Lime avaa oven ja astuu lyhyitä askeleita kohti minua.Kävelen kohti Limeä.
"Tule syliini mussukka",Sanon LImelle ja otan hänet syliini."Ei nukuttanut enää",Lime sanoo ja hymyilee hienosti."Minun pitää mennä huomenna kouluun",Sanon ja hymyilen väkinäisesti."Olisi kiva jos tulisit minun kotiini",
Sanon ja naurahdan Limen hämmästykselle."Juu juu ei se tapa",Sanon ja silitän hänen vihreää päätään."Minulla ei ole nyt mitään muuta tekemistä,kuin olla kanssasi."Sanon rohkaisevasti.Kävelen television luokse ja sammutan sen nopeasti."Minne mennään?",Kysyn Limeltä ja kävelen kohti ovea.
JATKUU |
Vastaus:
Ihan hieno alku, saat rahasi, kun jatkat :D |
|
| Nimi: sarkku |
26.05.2011 17:23 |
Kävelin ovesta sisään.Vein Limen nukkumaan ja laitoin sille ruokaa viereen.
Pussasin sitä päälaelle ja lähdin huoneesta hiljaa.Kävelin jääkaapille ja kurkistin sisään."Ei taaskaan mitään hyvää ja kunnollista ruokaa",Mutisin itsekseni.Kävelin Limen huoneen ohi,kuulin kovaa kuorsausta.Kurkistin ovesta ja näin Limen nukkuvan sikeästi.Kävelin TV luokse ja avasin sen.Aloin katsoa jotain luontotrilleriä."Tylsää",Sanoin ja käänsin kanavaa. |
Vastaus:
Ihan kiva tarina, pituutta voisi edelleen olla lisää :D Annan tästä 3 BM, koska enhän minäkään voi olla koko ajan rahaa jakelemassa :D
- Tohveli - |
|
|
|
